Brexcu-matkablogi, osa 2

Lontoon loputtomat kohteet

Teksti: Heidi Kärkkäinen Kuvat: Christina Ahola ja Heidi Kärkkäinen

Nyt jo takaisin Suomenmaalle laskeutuneena on hyvä palata edelliseen viikonloppuun ja kerrata vielä, mitä kaikkea vuoden 2019 ulkomaan excu meille tarjosikaan yritysvierailujen lisäksi. Vuorossa on siis matkablogin toinen osuus, jossa viralliset vierailut ovat jo jääneet taakse ja on aika suunnata vapaalle tutkimaan, mitä Britannian pääkaupungilla on tarjota meille!Barclays Risen excun jälkeen suuntasimme kaikki vähitellen omien kiinnostuksenkohteidemme mukaisesti ympäri kaupunkia, kuka minnekin. Sama teema jatkui myöskin lauantaina, jolloin yhteisessä aikataulussa ei ollut mitään virallista, vaan jatkoimme nähtävyyksien, kauppojen, kauniiden katujen ja pubien kiertelyä omatoimisesti. Allekirjoittanut on täysi Lontoo-newbie, joten luonnollisestikin pakollisena osana reissua olivat perinteisimmät nähtävyydet ja klassisimmat kohteet. Toisin sanoen, seuraavaksi vuorossa kuvia turre-nähtävyyksistä, olkaa hyvät.

London Eye on sarjassamme must see-nähtävyydet, joten kävimme pyörähtämässä maailmanpyörän luona, vaikka emme kuitenkaan jääneet jonottamaan monen muun joukkoon kierrosta varten. Vaikka jono oli varsin lyhyt verrattuna siihen, mitä turistikauden huippuina varmastikin on, meille riitti ihastelu ihan maan tasalta.

London Eyen jälkeen lähdimme kävelemään ruuhkaista ja aurinkoista jalkakäytävää kohti Westmister Bridgeä tarkoituksenamme ottaa seuraavaksi kohteeksi Big Ben eli Elizabeth Tower sekä Westminsterin palatsi. Kun etenimme sillan yli kuvia napsien, jäimme pohtimaan, miksi eteneminen oli niin hidasta, ja väkijoukkoa joka paikassa. Kuten jo aiemmassa matkablogissa totesin, lausahduksia kuten ”onko tänään joku loma tai jotain” heiteltiin ilmaan, ennen kuin joku tajusi, että perjantai oli brexit-päivä. Rauhallisen nähtävyyksien katselun sijaan löysimme siis itsemme keskeltä Brexitin kannattajien mielenilmausta, jossa brittiliput liehuivat ja pohdittiin, miksi kansanäänestyksen tulos sivutettiin päätöksenteossa. Ottamatta lainkaan kantaa itse poliittiseen kysymykseen tai siihen, mitä mieltä itse kukin meistä on Brexitistä, oli itse tapahtuma ja sen ilmapiiri ainutlaatuinen koettava. Ihan joka päivä ei pääse kokemaan päivää, jolloin Brexit melkein tapahtui, mutta ei sitten kuitenkaan.

Leave means leave -mielenilmauksesta päästyämme suuntana oli Buckingham Palace, jonne kävelimme kiertoreittiä ihanan St. James -puiston kautta. Keväisen Lontoon sää yllätti monet meistä ja kaulahuivit väistyivät varsin pian auringon säteiden paahtaessa meitä – ei sillä, että asiasta kuuluisi valittaa, päivä oli vallan upea. Nopea pyörähdys Buckinghamin palatsilla ei johtanut teehetkeen Ellun kanssa, emmekä nähneet kuninkaallisia corgejakaan, mutta voimme ehkä elää tämän pettymyksen kanssa.

Tuhansien ja taas tuhansien askelten jälkeen päätimme suunnata yksissä tuumin kaupan kautta Green Park’n nurmelle monen muun tavoin. Nimesimme piknikiksi muuttuneen hengähdystaukomme leikkisästi brexnic-nimellä ja levähdimme kaikessa rauhassa pitkän ja nähtävyyksien täyteisen päivän jälkeen ennen hostellille paluuta ja metroapproa, joka taas on sitten ihan oma tarinansa.

Perinteisten turre-kohteiden lisäksi seikkailimme jo edellisessä matkablogin osassa esitellyssä kaupunginosassa, jota hallitsivat katutaiteen graffitit ja kirjavat värit (sekä hyvin omalaatuiset taideteokset). Vastapainona tälle Lontoosta löytyy myös arvokkaita, koristeellisia kivirakennuksia, joita koko kaupunki on pullollaan kiiltävien pilvenpiirtäjien ohella. Kuva kertokoon jälleen, mitä tarkoitan. Näkymä on hieman erilainen kuin kotona Tampereella ja Lontoo on ihana yhdistelmä perinteistä ja modernia.

Nyt kun arkkitehtuurista ollaan päästy puhumaan, täytyy esitellä jälleen yksi upea paikka kuvin: Notting Hill. Pastellinsävyiset omakotitalot ovat kuin suoraan Instagram-feediä varten tehtyjä, joten kuvien ottamiselta ei ole mahdollista välttyä – etenkin kun sateiseksi haukuttu Lontoo tarjoaa parastaan ja keväinen aurinko paistaa jo kolmatta päivää putkeen meidän matkallamme. Tarinan mukaan jonkun kotitalon portailla poseeraaminenkin on tällä reissulla tapahtunut ja tuottanut varsin onnistuneita otoksia.

Vaikka paljon jääkin tältä reissulta kertomatta ja raportoimatta, en malta jättää yhtä ohjelmanumeroa mainitsematta. Lontoo ja Britannia ovat erään sukupolvemme rakastetuimman romaanin tapahtumapaikkoja ja kotikaupunkeja, joten on mahdotonta jättää Harry Potter ja Tylypahkan maailma mainitsematta. Vaikka kävelyä reissun aikana kertyikin päivittäin tuhansia ja taas tuhansia askeleita, Harry Potter-teemainen kävelykierros oppaan johdolla oli silti lyömättömän loistava idea.

Pääsimme kiertämään Viistokujaa, Irvetaa ja Taikaministeriötä innoittaneet paikat ja vierailimme myös elokuvien kuvauspaikoilla. Matkamme kulki Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän teatterilta laiturille 9 ja ¾, joka tarkkuuden mukaan on oikeasti 4 ja ¾. Elokuvan kohtaukset on kuvattu King’s Crossin junalaiturien 4 ja 5 välissä, sillä oikeat laiturit 9 ja 10 eivät ole punatiilisiä ja nostalgisia vaan uudistettuja ja moderneja.

Kierroksemme lähtö Palace -teatterilta, jossa Cursed Child -spin offia esitetään.

 

Etelä-Afrikan suurlähetystö Lontoossa on inspiroinut Irveta-pankkia Harry Potterissa. Lohikäärmeen voi melkein nähdä räpyttelevän siipiään rakennuksen katolla. Syrjäisemmillä pikkukujilla asuu nykyisinkin lontoolaisia, mutta ohi kulkee jatkuvasti turisteja, jotka ovat tulleet ihailemaan paikkoja, jotka innoittivat J. K. Rowlingia Viistokujan luomisessa.

Kuten huomata saattaa, Lontoo on monipuolinen matkakohde, jota ei saa tutkittua edes pinnalisin puolin neljässä päivässä. Näin ollen olen aika varma, että ainakin itse tulen vielä jatkossakin suuntaamaan takaisin samaan kaupunkiin!

Matkakuumetta jälleen potien,

Heidi

Takaisin ylös